Kaksi viikkoa kykenin töissä käymään Vime viikolla oli tosin jo niin kipeä varsinkin oikea käsi ettei paljon naurattanut. Myös niska ja lapojen väli meni taas siihen kuntoon ettei pää käänny ja edistystä, myöskin vasen käsi on nyt kipeä..! Töölöön odotan taas lekurinaikaa ja sillä välin täytyy hakea saikkua paikalliselta lääkäriltä. Työpaikan vaihdoksen myötä kun meni myös työterveyspalvelut. Ihan suoraan sanottuna juuri nyt on niin kipeä ja masentunut olo että tekisi mieli kävellä järveen Töissäolo toi kuitenkin taas rytmin elämään, työkavereista sai älyttömästi voimaa ja iloa ja työnteko oli jopa kivaa. Nyt kuitenkin epäilen etten noihin tai vastaaviin hommiin voi ihan äkkiä palata, jotain muuta pitäisi keksiä.

Juu ja niin, Nemin lausunnotkin sit tuli kennelliitosta, terveet kyynärät muuttui 0/1 ja terveet lonkat B/B (lääkäri kyllä sanoi että toinen tulee liimannin lausumana beenä takaisin). Molemmista aion lausujalta kysyä ja ehkä laitan paneeliin ellei ihan jotain selkeää ole jäänyt huomaamatta. Viime viikolla olin hänen soittoaikaan tietty töissä ja tänään on lääkärinaika... Keskiviikkona on seuraava mahdollisuus ja silloin olen kyllä heti klo 13 jonottamassa luurissa!

Costin piti olla perinteisellä soolokeikalla Olterissa perjantaina mutta hän sairastui. Olin sitä niin kovin odottanut, jotain piristystä oisin tarvinnut ihan tosissaan! Toivottavasti hän saa Lappeenrannan johonkin väliin vielä sovitettua ettei jää ensi vuoteen...

Olin eilen Eijan ja Edithin kanssa Lahden ryhmiksessä, Edithille ei menestystä tullut kun se ei tykännyt liukkaasta lattiasta ja liikkui matollakin vähän hiipien ja kyyryssä. Seisomaan sain sen aika ok vaikka olisihan se voinut kantaa itsensä paremmin. Edithin lisäksi esitin pitkiskehässä Hilkan trikkikasvatin, komea poika olikin mutta kovin ylpeä hännästään. Kortteiden Jaren kanssa sain juosta hiki hatussa, sillä on vauhdikkaat liikkeet. Jartsusta tulikin Suomen valio :-) Se oli myös pu2 Lenin tuomaroimana. Way to go Jare! Lupasin ottaa sen ulkomaille reissaamaan kunhan saan Turbon ekana intiksi.

Ensi viikolla lähden valitsemaan pentuni Ruotsinmaalle, rankka reissu tiedossa mutta eiköhän sen jaksa ihan pennuntuoksun voimalla <3 Helmikuun puolenvälin tienoissa lähden sen sitten noutamaan kotiin.

Onneksi on nuo koirajutut, olisin menettänyt varmaan viimeisenkin järjenhippuni ilman niitä jo ajat sitten. Vähän turhan rankalta nyt vaan elämä tuntuu ja kovin ylitsepääsemättömältä jotkut asiat. Maybe tomorrow is a better day..? Or the day after that... Probably not.