Yhden maissa perjantain ja lauantain välisenä yönä lähdin ajamaan, nukkumatta yhtään ennen sitä. Yllättävän hyvin jaksoin. Uljuan tekojärven luona pysähdyin lenkittämään koirat ja jossain Absilla kävin aamiaisella ihan siinä Oulun tietämillä. Vähän jälkeen seitsemän olin jo näyttelyalueella ja sain autonkin tosi lähelle. Siellä oli vielä yövahdit hommissa eikä he tietäneet mistään mitään... Teltankin sain kehän viereen.

Viggo oli eri2 ja Nemi voitti valioluokan, sai sa:n ja oli lopuksi pn3 kera VACAN. GGGRRRR. Kolmas vaca noin kuuden viikon sisällä, pppp*rrk*le! Tuomarina oli Austin Long-Doyle. Kehän laidalla oli mukavaa, hyvä henki ainakin meidän kulmalla. Pois kun olin lähdössä Tino huuteli kaukaa että saisiko kyytiä keskustaan. No tokihan mie Tinolle annan kyydin, mukaan tuli sit myös Manuel Loureiro Borges. Tinon kanssa halailtiin ja poskisuudeltiin ja sit hän alkoi miuta esitellä Manuelille niin Manuel sanoi että tunnetaanhan me :-O Tino sit veti loppumatkan miun kärriä, oikein kelpo kepo siis :-))))

Selvisin sit vihdoin myös omaan hotelliin ja sainkin auton ihan hotellin eteen, loistavaa! Koirille oli pakko ottaa häkit mukaan kun en uskalla jättää Nemiä vapaaksi ilman valvontaa, sillä on isänsä temput ovien kanssa. Lenkillä käynnin jälkeen aloin suunnitella ruokailua, niin omaa kuin koirienkin. Koirat sai sapuskansa ja itse nettiä selailtuani totesin et syön hotellilla. Hissiä odotellessa ilmestyi telttanaapurit Lämsän Anne ja hänen reissukaveri Mari, jonka sukunimeä en nyt muista. Syötiin sit yhdessä, oli tosi mukava tutustua heihin vähän paremmin.

Iltalenkin jälkeen menin suihkuun ja koirat jäi nahjaamaan huoneeseen. Suihkusta tullessa meinasi sydän pysähtyä kun Nemiä ei näkynytkään missään. Kurkin joka paikan, no pienessä huoneessa ei piilopaikkoja juuri ollut edes ja olin jo juosta käytävälle sitä etsimään pelkässä pyyhkeessä kun vilkaisin toiseen häkkiin tarkemmin ja siellähän se oli, ihan perimmäisessä nurkassa kerälle käpertyneenä. Huh, siinä se näky ois ollut kun olisin pyyhkeeseen verhoutuneena juossut ja huutanut Nemiä. Ja ovihan menee kiinni itsestään eli olisin vielä jäänyt oven ulkopuolelle :-D

Sunnuntaiaamuna oli miljoona saksalaista aamiaisella yhtäaikaa, jäi käytännössä syömättä kun ei ollut aikaa jonotella. Olin taas ajoissa näyttelypaikalla ja sain autonkin ihan hyvään paikkaan. Teltankin siirsin vielä kerran, nyt sain sen eturiviin niin että näin kehään. Lauantaina olin sen jo pariin otteeseen siirtänyt.. Naapuriin muuttivat tutut naapurit, jotka olivat hotellissakin naapurihuoneessa!

Jälleen Viggolle eri2 ja Nemille Theo Leeneniltä eri3, sa. Kävin Jennin ja Heidin kanssa kurkkaamassa lagottokehää, jossa tuomaroi Manuel. Hän vilkutti miulle heti kun huomasi miut kehän laidalla. Olin Tinolle ja Ancalle luvannut käydä heitä moikkaamassa ja toki sen teinkin. Halailua ja poskisuutelua sain taas tarpeeksi vähäksi aikaa :-) Kehien laidalla ihmiset vähän katsoi mutta antaa katsoa. Tino sanoikin että mie olen hänelle kuin perhettä <3

Melkoinen roudaaminen oli tavaroissa vaikka sain auton lähemmäskin. Teltta meinasi tuulessa lähteä lentoon kun sitä irrottelin. Petrin vinkkaama teltakeppien irroitusvehje on kyllä tosi kätevä, kiitokset Petrille vinkistä! Kotimatkalla annoin Viton lentää kunnes näin poliisiauton, joka oli pysäyttänyt pari autoa. Kaasujalka keveni siitä ja sitten jo maltoin pysähtyä syömäänkin. Kotona olin jo ennen yhtätoista.

Tiistaina kävin samalla reissulla tankilla, hakemassa koirien ruuat kimppatilauksen tehneeltä Jonnalta ja piipahdin vielä Sirpalla kun olin niillä kulmilla. Davya en ollut ennen nähnytkään ja sit siellä oli vielä hoitolapsi Papu. Kotimatkalla pyyhkäisin tutkaan sataakymmenta mutten joutunut pysäytetyksi. Sit vielä käytiin ajelulla sillä halvatun linja-autolla, joka eilen rekisteröitiin matkailuautoksi. Tapasin ihanan Aku-hepan sillä reissulla ja taas iski hevoskuume. "Onneksi" myin silloin joskus ratsastuskamppeet pois!

Tänään tuulee niin et pelkään jo jonkun puun kohta kaatuvan talon päälle tai tielle :-( No hakutreeneihin tuuli kyllä sopii mut liika on jo liikaa ehkä.