Itsenäisyyspäivänä ei aamulla enää hanasta tullut vettä. Puoli vuotta kesti veden tulo puolen vuoden tulemattomuuden jälkeen. Nyt en vaan kestä jos puoli vuotta on ilman vettä oltava!!

Koiranpesua oli ohjelmassa itsenäisyyspäivälle, pesin Nemin parkkihallissa ja Viggon jätin siihen kuntoon kuin se oli.

Reissuun lähtö puoliltaöin ja vaikka hiukan piti miettiä reittejä, löysimme näyttelypaikan hyvissä ajoin. Kamoissa oli kauhea roudaaminen sisälle ja kehät olikin eri halleissa, loogisestihan ei Venäjällä mikään yleensä ole. Koirat piti olla mukana numerolappuja hakiessa, lukivat kaikilta mikrosirut molempina päivinä... Äly hoi..! Ennen on saanut molempien päivien laput yhdellä kertaa.

Lauantaina colliet oli ahtaassa hallissa mistä ilma loppui täysin. Etukäteen kun tiesin ettei meillä mahdollisuuksia ole niin en pettynytkään. Larisa Galiaskarova tai jotain sinnepäin ei juuri miun koiria katsonutkaan, Viggo sai erin ja Nemi eh:n. Päästiin ajoissa lähtemään hotellille pienen mutkan kautta, näyttelystä ei saanutkaan matoleimoja vaan piti mennä eläinklinikalle. Miulla on 28 vrk:n mukaan mutta bullit tarvitsivat lauantaina leimat että pääsevät sunnuntaina Suomeen. No kartan kanssa etsittiin klinikka ja huomattiin että kadut oli erinimisiä toiseen suuntaan ja erinimisiä toiseen :-O Klinikka löytyi ja mie lähdin rohkeasti porttikongiin seikkailemaan. Vähän aikaa etsin että löysin jonkun valkotakkisen kassalta, kysyttäessä englannin puhumisesta vastaus oli No mutta kyllä hän sitä hyvin ymmärsi. Leimat käytiin hakemassa eläinlääkärin huoneesta, jossa oli asiakkaita paikalla :-D 200 ruplaa tämä lysti maksoi, halpaa kuin saippua!

Hotellikin löytyi ja jopa hotellin lämmin parkkihalli, johon oli kyllä haastava ajaa ja vielä haastavampi tulla pois. Hotelli oli siisti ja mukava, ei mitään valittamista. Halpaahan se lysti ei ollut mutta tulipa vettä hanasta! Käytiin hotellin ravintolassa syömässä hyvin ja sitten mie vein koirat pitkälle lenkille. Nemi oli päättänyt olla pissimättä ja 1,5 tunnin lenkinkään aikana se ei sitä tehnyt. Muutenkin luimisteli ääniä ja ärähteli irtokoirille, jotka tuppasi liian lähelle. Taisi olla joku valeraskauteen liittyvä juttu kun ei se tuollainen ole ennen ollut.

Koirat oli lenkin jälkeen pakko huuhtoa ammeessa, kroppa minulla muutenkin heikossa kunnossa niin että tekipä hyvää kiemurassa ja kumarassa niitä huuhdella. Kävin itsekin ihanan pitkässä suihkussa, ei haissut venäläinen vesi tuolla ollenkaan.

Aamulla onnistuin nukkumaan pommiin, heräsin Pian tekstariin 6.39 kun herätys oli klo 5. No jäi aamulenkki tekemättä ja koirat puhaltamatta. Kallis maksettu aamiainen syötiin ja ajoissa taas näyttelypaikalle. Nyt colliet oli paremmassa hallissa ja bullit huonommassa. Raahasin pöydän kehän laidalle ja sainkin Nemin laitettua ihan hyvin. Viggo oli Cesare Calcinattillakin toinen mutta sai vacan sentään. Nemi esiintyi paremmin kuin aikoihin ja liikkui reippaasti mutta silti venäläinen karvakasa, joka ei liikkunut, voitti luokan. Avonarttu oli rop.

Kävin ilmoittamassa ja maksamassa koirat helmikuun inttiin, joka on Garden Cityssä. Tuolla sai maksettua vielä halvemman mukaan. Sitten kamojen roudaus autoon, luulin että kädet lähtee irti kun koski niin kovin... Pieni ylimääräinen lenkki tehtiin mutta vaikkei tuulilasista nähnyt edes läpi, selvittiin takaisin oikealle reitille. Garden Cityn Mäkkärissä käytiin syömässä ja ruuhkassa ajeltiin kotiinpäin. Tullista pääsi nopeasti läpi.

Yleensä kotiin on suht mukava palata muttei kyllä nyt kun vesi on kanistereissa. Maanantaina olin niin kipeä että kyyneleet välillä valui kun yritin jotain tehdä. Kädet puutuu koko ajan ja päätäkin koskee. Tiistainakaan en kyennyt kotoa poistumaan kuin postilaatikolle. Tänään olisi pitänyt Nemi kai pestä mutta olkoon. Enkä jaksa itsekään lähteä mihinkään suihkuun. Illalla menen syömään pekoporukan kanssa, olkoot hiukset likaiset  :-(

Nyt tämä on vain liikaa kun voimat on loppu. Tulevaisuudesta en tiedä, jos näyttelyreissut saa miut sängyn pohjalle moneksi päiväksi niin miten siinä töissä käyt? Ensi vuodelle oli vakuutusyhtiöllä tarkoitus miut saada takaisin töihin mutta mitä tekemään ja mihin, se on vielä arvoitus. Tälläistä kipua en kyllä halua kokea joka reissun jälkeen, pakko kai lopettaa koko harrastus. Ja sitten kuihdun pois, näyttelyt on enemmän elämäntapa jo kuitenkin. Vähän vitsinä heitin facebookissa että tarvitsen joko uuden munuaisen tai uuden kepon... Pieni totuuden siemen siinä on, jos ei tarvitsisi roudata kamoja hotellissa ja näyttelypaikoilla, en varmaan olisi ihan yhtä kipeä. Lyrica kuitenkin auttoi mutta sitä en saa enää ottaa kuin puolet entisestä ja burana on pois kokonaan. Tuntuu siltä että taivas romahtaa niskaan.