27.4 sunnuntaina lähdin koirineni iltalaivalla Turusta Tukholmaan. Ennen lähtöä ehdin piipahtaa Hannan synttäreillä nopeasti. Laivalla oli yllättävän täyttä.

Hytti oli mukava ja riittävän tilava.

Aamulla oli vähän kiire ehtiä syödä aamiainen ja kipittää hytin kautta autoon. Koirat kävelytin ennen aamiaista jo, tallusteltiinkin pitkään pitkin ja poikin kun en saanut kunnolla nukuttua.

Tukholmassa pidin vain viiden minuutin pysähdyksen että Nemikin sai pissattua ja sitten ajettiin Grännaan saakka. Levähdysalueella käveltiin pitemmän aikaa mukavassa auringonpaisteessa. Sekin selvisi ettei Viton ilmastointi toiminut kunnolla... Epäilyksen olin tuonut julki jo aikaisemmin mutta eihän miuta kuunnella.

Kovin pitkälle ei matka jatkunut kun 120 vauhdissa alkoi kuulua kauheaa meteliä. Vauhti hiljaiseksi ja heti ekasta mahdollisesta liittymästä pois motarilta ja kurkkaus auton alle. Pakoputki poikki :-( Etsin lähimmän huoltoaseman ja ajelin sinne hiljakseen ja siellä ryömin auton alle miettimään auttaisiko jesari ja nippusiteet. Mietittyäni ja tultuani siihen tulokseen että tuskinpa auttaa, menin Statoilin kassalle kyselemään tietäisivätkö lähistöllä korjaamoa. Kassatyttö tiesi ja neuvoi tien ja mie ajelin neuvojen mukaan sinne. Menin kyselemään voisivatko auttaa ja ennenkuin ehdin kissaa tai koiraa sanoa, oli Vito jo nosturilla.

Homma hoitui ripeästi ja edullisesti, ihan huippua!

Siinä vaiheessa olin tietenkin aikataulusta myöhässä. Vauhdilla ajoin Malmöhön ja siltaa pitkin Tanskaan. Ihmettelin kun kortti ei kelvannut koneeseen ja sitten kun siihen tuli ihminen, niin hän sanoi että heidän automaatit ei ymmärrä suomalaisia kortteja kun niissä on debit/credit-valinta. Panin sen korvan taakse paluuta varten.

Likainen tuulilasi...

Tanskassa oli tietöitä ja matkanteko välillä tosi hidasta. Kelloa vilkuillen pähkäilin kumpaa kautta menen yli. Rostockista olisi reilusti lyhyempi matka yöpaikkaan joten menin yli Gedseristä. Noin 40 minuuttia odottelin laivaa tulevaksi ja ehdinkin siinä ulkoiluttaa koirat kätevästi. Laivamatka kesti kaksi tuntia ja sainkin siinä syötyä ja käytyä vessassa :-D

Saksaan päästyä painoin kaasun pohjaan ja annoin Viton viilettää. Ehdin lopulta hotelliin vain vartin myöhemmin kuin mitä olin ilmoittanut, olin siis laittanut ajan klo 20.30-21.30 kun tarkoitus oli pitää taukoja vähän enemmän. Hotellissa oli dallunarttu ja cockerinarttu, joka oli aika viimeisillään kantavana. Henkilökunta oli huolissaan mahdummeko koirien kanssa huoneeseen ja olisivat antaneet samaan hintaan isommankin mutta sanoin että käymme nukkumaan heti kun olemme pyörähtäneet pienen lenkin ja näin teimmekin. 

Aamulla kun katsoin ikkunasta ulos, olikin näky tämä

Takapihalla oli kaksi hevosta. Ne tulivat kurkkimaan aidan yli kun lähdimme aamulenkille peltojen keskelle. Tehtiinkin tosi pitkä lenkki kun edessä oli taas autoilua monta sataa kilometriä ja takana sitä oli yli tuhat km edelliselle päivälle.

Hotel zum Weisses Haus näkyy siellä, se on Berliinin yläpuolella paikassa nimeltä Herzberg. Koirista ei lisämaksua.

Matka jatkui aamiaisen jälkeen kohti etelää. Moottoritietä koko matka joten matka sujui nopeasti. Seuraava yöpaikka oli Passaun lähellä Itävallan puolella. Sinne mennessä kiivettiin ykkösvaihteella jyrkkää mutkaista pikkutietä mutta oli kyllä sen arvoista! Upea hotelli ja mainiolla paikalla koiria ajatellen. Huone oli toisessa kerroksessa ja puiset liukkaat rappuset, joista ajattelin että koirat ei tykkää muttei ne mitään huomanneet.

Aivan mielettömän hieno ja iso huone, vessakin oli pienen yhden hengen huoneen kokoinen :-D

Maisema Itävaltaan päin.

Iltalenkillä käveltiin takaisin Passaun suuntaan ja kävin luostarin vierestä kuvaamassa maisemaa

Puiden takana virtasi joki. Tuossa olikin koirissa piteleminen ettei ne hypänneet matalan muurin yli, oltiin aika korkealla kuitenkin ja rinne tosi jyrkkä.

Söin illalla hotellilla, tajuttoman hyvää kanaa ja parsaa hollandaise-kastikkeessa.

Aamulenkki tehtiin Itävallan suuntaan ja siinä kävellessä hoksasin että oli vappuaatto. Aamupalalla oli mansikoita, ananasta, kiiviä ym.

Hotellin nimi on Waldschloss eikä koiramaksua. Koiratkin tykkäsi.

Matka jatkui taas, ensi töikseni kävin ostamassa vigneten. Maisemat oli hienot ja välillä oli pitkiä tunneleita. Itävallasta siirryttiin Sloveniaan ja taas piti ostaa vignette vai mikä sen nimi siellä olikaan. Pian tultiinkin Kroatiaan ja siellä piti motarilla ajamisesta maksaa. Järkevästi tosin sen mukaan kuinka pitkälti ajoit sitä. Kroatiassa alkoi sataa vettä kaatamalla, kunnon ukkosmyrsky iski tervetulotoivotukseksi. Hotellin löysin nopeasti vähän Zadarista rannikkoa eteenpäin paikasta nimeltä Sukosan.

Huone oli hieno, laminaattilattia ja iso terassi. Tosin kun olin siellä hetken ollut, hävisivät sähköt. Menin sanomaan siitä ja he korjasivat asian mutta ei sähköjä silti takaisin tullut. Onneksi oli otsalamppu käsilaukussa... Muutin sitten toiseen huoneeseen, jossa oli kokolattiamatto ja pienempi terassi, jonka tosin löysin vasta seuraavana päivänä. En sitten tullut ottaneeksi huonesta kuvaa kun se oli aika ankean näköinen. Paikan nimi on Motel A1 ja ei koiramaksua heilläkään.

Torstaina aamiaiselle, josta en saanut syötyä juuri mitään ja sitten menoksi. Löysin näyttelypaikan helposti ja sain auton melko lähelle kehää. Teltan pistin pystyyn suojaksi auringolta. Colliet oli joka päivä vasta iltapäivän puolella.

Eka päivänä meidät tuomaroi Tino Pehar. Nahkat kävi ensin ja Turbo oli rop Sandcastle-kasvatin ollessa vsp. Jenni tuli onneksi avuksi pitkäkarvaisiin ja esitti Viggon roppikehässä. Nemi oli rop ja Viggo vsp. Molemmat sai sertin ja cacibin ja Nemistä tuli siis CIB!!! Ryhmässä Jenni esitti Turbon, kumpikaan ei sijoittunut. Ajelin kaupan kautta hotellille, kävelytin koirat ja tipahdin sänkyyn. Olo oli ihan kauhea :-( Juuri ja juuri jaksoin ruokkia koirat ja käyttää ne vielä ulkona, itse en paljoa syönyt taaskaan.

Perjantaina en syönyt aamiaista ollenkaan vaan lähdin suoraan näyttelypaikalle. Janusz Opara oli tuomarina. Nyt sain auton jopa lähemmäs mutta laitoin kuitenkin teltan pystyyn. Nyt Viggo oli rop ja Nemi vsp, Turbo oli myös taas rop.

Esitin rop-kehässä partacollien, joka olikin hämmentävästi suomalainen. Eipä edellisenä päivänä hoksattu toisiamme suomalaisen pariskunnan kanssa. Taas kaupan kautta hotellille ja iltalenkille. Nyt sain sentään syötyä banaanin.

Lauantaina oli maa märkänä. Sain auton ihan kehän luokse enkä siis tarvinnut telttaa ollenkaan. Kehä oli tosi liukas mudasta ja siinä oli hankala juosta. Tulokset oli samat kuin perjantaina. Ryhmäkehiä odotellessa alkoi taas sataa ja ryhmät siirrettiin rannan paviljonkiin. 

Ihan ei Jenni ja Turbo mahtuneet kuvaan. Kuvassa siis suomalainen partis, jota esitti paikallinen handler. Nyt uskalsin käydä näyttelyn jälkeen Zadarissa syömässä kun ei koirille tullut liian kuuma autossa odottaessa. Pizza oli hyvää muttei siitä mahtunut kuin puolet.

Lauantaina hotellissa oli häät ja unet jäi vähiin. Kroatialaiset häät on meluisia, niissä lauletaan ja huudetaan PALJON. 

Sunnuntaina auton pakkaus ja viimeistä kertaa näyttelyyn. Sain auton taas ihan kehän viereen joten teltta sai olla autossa. Otin aamulla autossa nokoset unettoman yön jälkeen.

Barbara Myller, jonka olin aiemminkin tavannut, olikin nyt tosi kiukkuinen ja tiukkis. Liekö turnausväsymystä vai mitä mutta en tykännyt hänen kiukuttelusta. Turbo jäi jostain mystisestä syystä vsp:ksi, Nemin korvat hän oikein kiskoi pystyyn ja antoi sille vain erin. Viggossakin oli jotain vikaa, en muista enää sanoiko hän mitä mutta silti hän siitä teki ropin. Pojista tuli Kroatian valioita mutta Nemi jäi sertiä vaille. Heti ryhmäkehän jälkeen lähdin ajamaan kohti Sloveniaa.

Yöpaikka oli vuoristossa parinkymmenen kilometrin päässä motarista. Ihana hiljainen ja rauhallinen paikka. Sänky oli hämmentävän korkea.

Jatkuu... nyt on mentävä tokoilemaan/tottistelemaan.

Pitkät yöunet nukuttuani lähdettiin taas koirien kanssa lenkille. Ovesta kun astuttiin ulos, olikin tien toisella puolella lampaita.

Lenkiltä palattua olisikin ollut nälkä mutta tässä paikassa ei ollut aamiaista ollenkaan. No eipä mahda minkään... Tiesin sen toki etukäteen. Ei koiramaksua ollut heilläkään. Pikkuserkkuni Minna oli kutsunut minut kylään ja ennenkuin jatkoin matkaa katselin karttaa ja totesin että kyläily voisi onnistuakin.

Alkuun matka sujui ripeästi mutta sitten alkoivat tietyöt. Olimme kuitenkin sopineet että menen kyläilemään ja vähän aikataulusta myöhässä käännyin pois motarilta. Jonkin matkaa ajettuani tuli tiellä este vastaan ja siinä luki "umleitung". Pähkäilin että se varmaan tarkoittaa kiertotietä. Lähdin siis nuolen mukaan pientä, kapeaa serpentiiniä pitkin kohti vuoren huippua. Tilaa ei ollut väistää vastaantulijaa ja vastaan tuli jopa säiliöauto.

Toiselta puolelta vuorta tultiin alas ja lopulta isommalle tielle. Navigaattori oli jo hermostunut täysin kun ajoin vastoin hänen ohjeita mutta nyt sekin taas löysi reitin. Loppujen lopuksi löysin perille.

Tosi mukava oli nähdä Minnaa ja hänen perhettä pitkästä aikaa. Minna ruokki minut ennenkuin päästi jatkamaan matkaa. Seuraava yöpaikka oli Regensburgin liepeillä. Pimeä tuli jo Itävallan puolella ja vähän matkaa Saksan puolella ajettuani minut pysäytti tullin auto. Siinä oli kyltti johon syttyi saksaksi ja englanniksi lukemaan seuraa minua ja tulli. Seurasin heitä sitten levähdysalueelle. Luulivat minua salakuljettajaksi! Mutta kun ei ollut kymmentä koiranpentua, ei huumeita eikä aseita saati ihmisiä kyydissä niin sain jatkaa matkaa. Eivät he tosin edes tutkineet autoa, takakontin avasin niin että Turbon näkivät.

Aika myöhään olin sitten hotellissa, onneksi olivat jääneet odottamaan minua. Tsekkauduin sisään ja lähdin kävelyttämään koiria. Kaupunki oli nimeltään Greding ja hotelli oli ihan keskustassa mutta kyseessä on tosi vanha paikka. Keskusta oli muurin sisällä ja kadut kivistä tehtyjä. Katuvaloja ei juuri ollut, jälleen kiitin otsalamppuani. Aika spooky tunnelma oli keskellä yötä yksin siellä kulkea, muita ihmisiä ei näkynyt.

Nukuin taas hyvin ja aamulenkin jälkeen menin aamupalalle, joka olikin aika yksipuolinen mutta sämpylät oli juuri sellaisia kuin minä pidän. Hotel Schuster ja ei koiramaksua.

Sieltä jatkoin matkaa Berliiniin. Iltapäivällä olin perillä Schönefeldin lentokentän vieresä olevassa Albergo-hotellissa. Ei koiramaksua sielläkään.

Hieno hotelli ja hieno huone, no tähtiäkin taisi olla neljä. Käytin koirat pitkällä lenkillä ja vaihdoin vaatteet. Sitten kävelin vajaan kilsan juna-asemalle ja totesin että juna, jolla olisin päässyt suoraan parissakymmenessä minuutissa Berliinin keskusrautatieasemalle, meni juuri ja seuraava tulee tunnin päästä. Lähdin sitten toisella junalla kohti keskustaa mutta se kierteli vaikka missä. Vaihdoin junan metroon ja pääsin keskustaan. Siinä vaiheessa vain oli kello jo niin paljon että Primarkilla shoppailun sain unohtaa siltä illalta. Kävelin vähän aikaa keskustassa ja katselin kauppojen ikkunoita ja ostin syötävää mukaan sekä kävin Starbucksilla. Olin jo tarkistanut mihin aikaan suora juna lähtee takaisin ja suuntasin asemalle ajoissa.

Taas pääsivät koirat pikku kävelylle ja sitten käytiin kaikki syömään.

Mietiskelin kuinka toimin seuraavana päivänä, vaihtoehtona oli hotellihuoneen pitäminen pitempään ja junalla shoppailemaan meno tai autolla keskustaan meno. Päädyin siihen että poislähtiessä ajan keskustan kautta ja käyn ostoksilla Primarkilla.

Primark löytyi helposti mutta parkkipaikka ei. Sateen sijaan siellä paistoikin aurinko pilvien lomasta eli auto piti saada varjoon. Kaksi parkkihallia oli ihan lähekkäin ja molemmissa korkeus alle Viton korkeuden. Oudon matalia halleja?? Ajelin sitten ympyrää pikkukatuja pitkin kun bongasin tupakkakaupan edestä varjossa olevan vapaan paikan. Kysyin tupakkakaupan myyjältä onko paikka turvallinen ja hän sanoi että on ja hän voi myös vahtia. Jess, eikun ostoksille.

Primark oli tupaten täynnä ihmisiä, vaatteita en juuri voinut ostaa kun sovituskoppiin oli vähintään sadan metrin jono. sain kuitenkin jotain osteltua ja koukkasin vielä Starbucksin kautta. Hirmu ruuhkassa poistuin Berliinistä, vaikka oli ruuhkaa, pääsi siellä hyvin etenemään silti. Poistuin Saksasta tutumpaa reittiä mennen Puttgartenista Rödbyhavniin.

Meinasin jäädä Tanskaan (Köpikseen) yöksi mutta siellä alkoi sataa. Jatkoin siis matkaa Ruotsiin.

Kuvassa mennään tunnelissa meren ali, siinä sillan jatkonahan on tunneli. Tukholmaan matkaa vielä 630 km. Ja minähän ajoin suoraan Tukholmaan kun tuntui ettei väsytäkään. Etelä-Ruotsissa tankkasin yöllä ja samalla varasin ja maksoin laivalipun aamulle läppärillä. Huomasin myös että taukoja ei paljon ehdi pitää kun laiva lähtee niin aikaisin. Huskvarnassa oli puhallusratsiakin. Olin aamulla satamassa ajoissa ja kävelytin koirat ennen jonoon ajoa. Siinä jonossa istuessa ja odottaessa että pääsee laivaan alkoi vaan silmät lupsahdella. Olisivatkohan herättäneet jos olisin nukahtanut...?

Laivassa kävin aamiaisella ja sitten sammahdin muutamaksi tunniksi. Kumma kun laivalla ei saa montaa tuntia putkeen nukuttua ikinä. Nytkin yritin jatkaa unia mutta torkkumiseksi se meni. Laivasta pääsin ulos ensimmäisten joukossa ja suuntasin Skanssiin tankkaamaan ja käyttämään koirat tarpeillaan siinä samalla. Syömäänkin pysähdyin aika äkkiä mutta siitä jatkoinkin sitten kotiin asti pysähtymättä, ainakin luulen niin. Alle 6000 kilometriä sain auton mittariin tällä reissulla. Ihme juttu oli se etten eksynyt kertaakaan, en edes ajanut harhaan. Jopa monikaistaisella kovavauhtisella motarilla olin aina oikealla kaistalla oikeaan aikaan.

Olen kyllä vaan aika kova jätkä.