Niskaleikkaus oli 7.9 keskiviikkona eli toissapäivänä. Junalla menin Helsinkiin ja rautatieasemalta ratikalla Töölöön. Paikan päällä piti olla klo 12 mutta olin labrassa jo vähän jälkeen yhdentoista kun en viitsinyt jäädä mihinkään aikaa tappamaan, syömättäkin kun olin ollut jo edellisestä illasta.

Osastolla sain sitten odotella käytävällä leikkaukseen asti, sairaalakamppeet pääsin jonkun huoneeseen vaihtamaan. Anestesialääkäri lupaili esilääkitystä kun hänet tapasin pikaisesti joskus puoli yhden maissa mutta ilman jäin. Vähän vaille kolme tuli sitten lähtö pikapikaa kohti leikkuria.

Leikkurin tapahtumia muistan siihen asti että sain itse siirtyä leikkauspöydälle (sitä esilääkitystä kun en ollut saanut), tajuttoman kylmä oli vähän aikaa ja sitten sain tipan käteen ja lämpimän peiton päälle. Muutaman kerran muistan hengitelleeni syvään maskista ja sitten pimeni.

Leikkaushan oli kaularangan luudutus etukautta, kurkkuun siis tehtiin haava, lihakset, henkitorvi ja mitä muuta siellä sitten onkaan, siirrettiin sivuun ja kaularangan välit 5-6 ja 6-7 operoitiin. Jotain implantteja sinne kuulemma pistettiin. Leikkaus kesti kolme tuntia.

Heräämössä heräilin puoli seiskan pintaan, siellä oli tosi mukava hoitaja pitämässä minusta huolta. Puoli yhdeksän aikoihin miut siirrettiin osastolle, no se oli tosi huono aika joutua sinne... Yli tunnin lojuin sängynpohjalla tuskien vallassa ja mietin että missä mahtaa olla ohjain, jolla sängyn asentoa muutetaan ja missä nappi, jolla kutsutaan hoitajaa... Huonossa asennossa kipujen keskellä tunti tuntui pitkältä ajalta, varsinkin kun meinasi tulla sänkyajelun perään vielä huono olokin Otsan rypistys Hoitajilla oli vuoronvaihto juuri silloin. Suurin osa hoitsuista oli tosi mukavia mutta aika selvää oli että heitä on liian vähän Päättämätön

Yö meni torkkuessa, aina yökön tullessa huoneeseen havahduin. Omat tavarat oli jossain, ei ollut silmälaseja eikä omia "crockseja", vähän orpo olo kaikin puolin. Puolenyön tienoilla uskaltauduin vessaan hoitajan saattamana. Suurimman osan yötä sain vielä lisähappea ja kerran kipupiikin.

Osastonlääkärin kierto oli ennen kasia aamulla, hän sanoi että tänään kotiin ja leikkaus meni ihan hyvin... Onneksi leikannut lääkäri tuli itse juttelemaan aamupäivällä kertoi että kaikki meni hienosti. Kävin vielä röntgenissä aamupäivällä ja sen kävelyn jälkeen tuli kuvottava olo ja kivut iski aika hurjina. Sain lääkettä ja sen avulla pystyin vielä torkkumaan pari tuntia, herätessä oli paljon parempi olo. Laittelin kotiin viestin että tule hakemaan! Toista yötä en halunnut turhaan olla sairaalassa kun en kuitenkaan oksentanut missään vaiheessa, pystyin liikkumaan ja syömään ja kivutkin oli siedettävät. Sain fyssarilta ohjeet sekä kotihoito-ohjeet omalta hoitajalta, sitten vaan odottelin kotiinpääsyä.

Jussi haki miut kuuden maissa illalla ja autossa istuessa kävi kyllä mielessä muutamaan kertaan että mitenköhän selviän, onneksi sain kipulääkkeet vielä ennen kotiinlähtöä - ilman niitä olisin pyörtynyt ennen motarille pääsyä jo!!

Nyt on perjantai ja nieleminen on jo paljon helpompaa ja äänikin kulkee paremmin. Vekki on kauhean näköinen, en tiedä onko se liian turvoksissa vai ei kun sitä eilen nähnyt ennen kotiinlähtöä. Sidoksen sai tänään ottaa jo pois, meinasin kyllä pyörtyä kun katsoin haavaa. Kaulan ja hartioiden lihakset on tosi jumissa ja kipeät, leikkauksen aikana miut oli väännetty ihme asentoon että pääsivät hyvin käsiksi kaulaan. Oikea käsi on myös edelleen kipeä ja voimaton vaikka tippakin oli vasemassa, no kaipa sekin normaaliksi palautuu kun kaulan turvotus laskee..?

Ja kaikki tämä juontaa juurensa kolariin vuonna 1996, juuri nyt taas toivon syylliselle osapuolelle matkan helvettiin, niin paljon olen joutunut tän takia kärsimään!