Piipahdin Ruotsissa valitsemassa pentuni  Menimme keskiviikkona iltalaivalla Turusta Tukholmaan, siitä neljän tunnin ajo pohjoiseen ja tulimme perille Micaelin ja Fredrikin ihanaan kotiin. Kaunis talo hienolla paikalla ja upeita koiria sekä tietty tärkein; pennut!

Voiko olla suloisempaa??

Pelkäsin valitsemisen olevan vaikeampaakin mutta kyllä silmät vaan koko ajan palasi vaaleimpaan poikaan... minä joka olen sanonut etten tykkää edes vaaleista soopeleista  Harmi vaan että aikaa oli rajallisesti, lähdimme torstai-iltana jo Viikkarilla takaisinkin.

Reissukaverina oli Hansu, joka bongasi miun matkaseuranhakuilmoituksen Facebookista, kiitti mukavasta juttuseurasta! Nemi, jolla on juoksu, piti myös ottaa mukaan. Hienosti Nemi matkustikin, kävimme reenaamassa laivalla ikäviä alustoja sekä rappusia ulkokannella. Taitava reissulassie neitonen siis ilman lauman tukeakin 

1600 kilometriä sai Vito lisää mittariin ja miun niska lisää kipuja, eipä siinä mitään uutta ole. Läppärin pudotin jo tönkkökäsistäni, toivottavasti ei hajonnut!

Soittelin kennelliittoon ja kuulin että lonkat on beet siksi kun lonkkamaljat on hivenen matalat, ok sitten. Mutta tuota kyynärniveltä ihmettelen edelleen, siinä on kuulemma joku hyvin pieni muutos jossain mitä en ymmärtänyt ja sen näkee vain hyvin vahvalla lampulla kuvia katsoessa kun on tummat kuvat En nyt tiedä kannaattaako sitä sitten paneeliin laittaa kun en itse pysty vahvalla lampulla kuvaa katsomaan että näkisin onko siellä jotain.

Varasin sit laivamatkoja, Tallinnan näyttelyyn 11.2 ja pennunhakureissun 18.2. Ensi viikon reissut pitäisi vielä varailla ja pennuhakureissun takaisintulomatka myös.

Helmikuun alkuun tuli Töölön lääkärinaikakin, pari viikkoa siis odottelua. Nyt vaan painaa joku masennus väkisin päälle

Huomasinpa tänään Nemin juoksun alkaneen ja ihan silloin kuin pitikin

Alla eilen otettu kuva meidän talosta

Tänään oli hammaslääkärikäynti ja siellä kipeä niska jumahti niin etten meinannut ylös päästä tuolista. Ei kivaa.

Lunta tulee lisää vaikka puut taipuu jo nyt maahan

Ylläoleva kuva on etupihalta, aidantekelekin on peittynyt jo lumeen. Pitää ennen pennuntuloa käydä lapioimassa etupihan aidanvierusta ja jos lumentulo jatkuu, pääsen lapion varteen myös takapihan aitauksen vierustoille

Kaksi viikkoa kykenin töissä käymään Vime viikolla oli tosin jo niin kipeä varsinkin oikea käsi ettei paljon naurattanut. Myös niska ja lapojen väli meni taas siihen kuntoon ettei pää käänny ja edistystä, myöskin vasen käsi on nyt kipeä..! Töölöön odotan taas lekurinaikaa ja sillä välin täytyy hakea saikkua paikalliselta lääkäriltä. Työpaikan vaihdoksen myötä kun meni myös työterveyspalvelut. Ihan suoraan sanottuna juuri nyt on niin kipeä ja masentunut olo että tekisi mieli kävellä järveen Töissäolo toi kuitenkin taas rytmin elämään, työkavereista sai älyttömästi voimaa ja iloa ja työnteko oli jopa kivaa. Nyt kuitenkin epäilen etten noihin tai vastaaviin hommiin voi ihan äkkiä palata, jotain muuta pitäisi keksiä.

Juu ja niin, Nemin lausunnotkin sit tuli kennelliitosta, terveet kyynärät muuttui 0/1 ja terveet lonkat B/B (lääkäri kyllä sanoi että toinen tulee liimannin lausumana beenä takaisin). Molemmista aion lausujalta kysyä ja ehkä laitan paneeliin ellei ihan jotain selkeää ole jäänyt huomaamatta. Viime viikolla olin hänen soittoaikaan tietty töissä ja tänään on lääkärinaika... Keskiviikkona on seuraava mahdollisuus ja silloin olen kyllä heti klo 13 jonottamassa luurissa!

Costin piti olla perinteisellä soolokeikalla Olterissa perjantaina mutta hän sairastui. Olin sitä niin kovin odottanut, jotain piristystä oisin tarvinnut ihan tosissaan! Toivottavasti hän saa Lappeenrannan johonkin väliin vielä sovitettua ettei jää ensi vuoteen...

Olin eilen Eijan ja Edithin kanssa Lahden ryhmiksessä, Edithille ei menestystä tullut kun se ei tykännyt liukkaasta lattiasta ja liikkui matollakin vähän hiipien ja kyyryssä. Seisomaan sain sen aika ok vaikka olisihan se voinut kantaa itsensä paremmin. Edithin lisäksi esitin pitkiskehässä Hilkan trikkikasvatin, komea poika olikin mutta kovin ylpeä hännästään. Kortteiden Jaren kanssa sain juosta hiki hatussa, sillä on vauhdikkaat liikkeet. Jartsusta tulikin Suomen valio :-) Se oli myös pu2 Lenin tuomaroimana. Way to go Jare! Lupasin ottaa sen ulkomaille reissaamaan kunhan saan Turbon ekana intiksi.

Ensi viikolla lähden valitsemaan pentuni Ruotsinmaalle, rankka reissu tiedossa mutta eiköhän sen jaksa ihan pennuntuoksun voimalla <3 Helmikuun puolenvälin tienoissa lähden sen sitten noutamaan kotiin.

Onneksi on nuo koirajutut, olisin menettänyt varmaan viimeisenkin järjenhippuni ilman niitä jo ajat sitten. Vähän turhan rankalta nyt vaan elämä tuntuu ja kovin ylitsepääsemättömältä jotkut asiat. Maybe tomorrow is a better day..? Or the day after that... Probably not.

Maanantaina tuli omakoiraan lasku Nemin terveyslausunnoista, maksoin heti kun töistä selvisin kotiin ja nyt vaan odotellaan. Ei millään malttaisi...

Töihin palasin edelliseen paikkaan, ihan oli kotoisa olo heti maanantai-aamuna. Tuttuja työkavereita monta ja mukavia uusiakin tuttavuuksia. Tosi ikävä puoli on sit se että niska kipeytyi taas aika pahasti ja molemmat kädet on nyt turvoksissa. Päätin kyllä että jos kipu "menee yli sietorajan" =joudun ottamaan useamman buranan kuin saisi ottaa soitan heti lääkärille ja sanon etten pysty töihin. Tuttuahan tää on et ihan lääkkeiden voimalla kykenen toimimaan työelämässä mut en haluaisi loppuelämää joutua vahvoja lääkkeitä popsimaan  Nytkin syön 2 kertaa päivässä 75 mg Lyricaa ja kolme 800 buranaa lisäksi... Lyrican aloitin vasta joulukuussa ja sitä syödään koko ajan, buranaa vain tarpeeseen. Noh, saikulla olin välillä yli viikonkin ilman särkylääkkeitä kun ei ollut pakko mihinkään lähteä ja eikä tarvinnut kyetä "mitään" tekemään. Sen kyllä huomasikin sitten kun en paljoa siivoillut 

Eilen illalla käytiin Minnan kanssa lenkillä Uus-Lavolan suunnalla, miulla oli Nemi mukana ja Minnalla lainakoira Sintti. Kiva oli vaihtaa kuulumisia ja käydä vaihteeksi hihnalenkillä.

Tänään oltiin hakuilemassa Muukossa. Nemille tein vähän helpomman reenin kun se on ollut hormoniensa kanssa sekaisin jo monta viikkoa. Eka ukko meni vähän sinnepäin mut toinen onnistui nappiin. Turbo oli taas loistava! Neljä ukkoa, löysi hyvin ja ilmaisi upeasti. Viimeinen oli kevythäkin sisällä ja yksi pressun sisälle kääriytyneenä.

Työkaverit on saaneet parina päivänä ihmetellä kun miun auto vaihtuilee itsestään  Keskiviikkona menin Vitolla töihin ja aamupäivällä Satu ihmetteli ulkona käytyään et mitä miun autolle on tapahtunut kun sen paikalla seisoikin urheiluauto. Vito vaihtui SLK:hon itsestään.. Tosin töistä lähtiessä ilmestyi Bimmerikin paikalle ja mie joduin lähtemään sillä. Bimmerillä menin eilen töihin, kiva oli slaidailla kun siinä ei ole luistonestoa  Äänetkin on senverran kovat et mummot meinaa tiputtaa tekarinsa saati sit kuulolaitteensa  Vitolla sit kuitenkin töistä kotiin lähdin kun tarvin sen illalla Nemin kuljetusta varten.

Mitä siis tapahtuikaan tänä vuonna? Surua ja iloa...

Dana oli sivuerkkarin vsp-vetsku helmikuussa ja huhtikuussa tulikin shokki. 10.5 lähti kuningatar sateenkaarisillalle. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun Danaa muistelen.

Fox sai Suomen sertin toukokuussa ja marraskuussa Venäjältä yhdessä päivässä 4 sertiä. Venäjän valiovahvistusta odotellaan että saadaan sitten Suomenkin valio vahvistettua. Pappa on taas voimissaan, syksyinen mahatauti oli inhottava juttu mutta onneksi siitäkin toivuttiin.

Turbolla on ollut loistava vuosi, kesäkuussa eka cacib Rigasta, lokakuussa toinen samasta paikasta ja joulukuussa kolmas Pietarista. Tammikuussa Turbiini aloitti näyttelyvuoden valioitumalla Eestissäkin. Hakua ollaan treenattu ihan "tosissaan". Turbo on oikeastaan maastopuolelta valmis kokeeseen mutta se tottis...

Nemi-neitokainen valioitui Eestin valioksi heti ekassa mahdollisessa näyttelyssä vain pari päivää yli kaksivuotiaana. Joulun jälkeen käytiin terveystarkastuksissa ja todettiin Nessun olevan terve niin lonkiltaan, kyynäriltään kuin silmiltäänkin. Nyt odotellaan mitä kennelliitto sanoo asiaan... Myös Nemi on kovasti treenannut hakua ja edistynyt hienosti.

Jälkikasvu muutti elokuussa omaan asuntoonsa. Täällä on nyt usein tylsää ja hiljaista kun isäntä on aina töissä. Onneksi on koirat seurana ja tietty miulla täällä rokki raikaa ettei oikeastaan olekaan hiljaista

Itse kävin syyskuussa niskaleikkauksessa ja sen jälkeen olenkin ollut saikulla. Maanantaina lähden yrittämään työntekoa, saa nähdä kuin kauan onnistuu. Uusia lääkkeitä sain, josko niiden voimalla sit pystyy töihin. Ja todellakaan en mene enää sinne missä olin yli kaksi vuotta vaan palaan sinne mistä lähdin. Ei olisi kannattanut oikeastaan lähteäkään, ainut hyvä asia on uudelleen tutustuminen Minnaan ja muutama muukin työkaveri sieltä.

Ja sitten mitä onkaan tulevaisuuden suunnitelmia... pentuja pentuja pentuja <3

Nemille suunnittelen pentuetta ensi syksylle. Uroksen löytäminen vaan ei tule olemaan helppoa, koiranettiä olen selaillut ja ulkomaalaisten kotisivuja tutkinut. Onneksi on aikaa tutkailla ja kenties käydä livenä katsomassa paria mahdollista ehdokasta (jos ovat saatavilla).

Tämänkin nyt taidan julkistaa, meille tulee soopeli urospentu! Tänään 10 päivää ikää eli helmikuussa luovutusikäinen <3

Kuva Micael Johansson

Käytiin tänään Eijan kanssa Hesan suunnalla shoppailemassa. Pinkit näyttelykengät, toiset kengät, paita, toppi ja pinkit hanskat lähti mukaan tällä kertaa. Ruoholahdessa käytiin Brand warehousessa, Pitäjänmäessä outlet-myymälässä missä oli mm Guessiä ja Calvin Kleinia ja Tammistossa Shoemakerillä, Nanson myymälässä, Stockan outletissa jne... Lopuksi pyörähdys Jumbon Cittarissa ja perinteisesti täytetyt patongit messiin.

Saatan nähdä vielä pitkään päiväunia Guessin ihqusta pinkistä käsilaukusta mutta ei ole varaa maksaa lähes 130,- käsiveskasta. Se myymälä oli kyllä varsinkin laukkujen osalta kuin taivas

Ruoholahdessa sattui meille hauska juttu, mennä tohotettiin ja höpötettiin ja kauppakeskuksen ulkopuolella bongattiin hissi... no tietty sännättiin sinne sisään ja sit jäätiin miettimään et mitä nappia painetaan Hissiin tuli joku nainen ja hän kysyi meiltä mihin ollaan menossa, hän meni vitoseen. Meidän älykäs vastaus oli että ei tiedetä Ajeltiin sit sinne vitoseen ja nainen tokaisi poistuessaan meille "hauskaa matkaa" Ja parasta oli että hissin vieressä oli ulko-ovi, jota ei nähty ensin ollenkaan. Hissiajelu oli siis ihan turha kun olimme jo oikeassa kerroksessa Muutenkin oli taas tosi hauskaa, enkelinsiipiä myöten

Eilen käytiin raunioilla! Kyllä tämän talven sääolot on olleet miun mielestä ihan huiput, mie kun inhoan talvea ja varsinkin lunta, yök.

Turbo oli ihan uskomaton, se muisti selvästi jutun juonen, löysi helposti ja ilmaisi hyvin. Siitä huomasi että pentuna aloitettiin raunioilta ja siellä tehtiin vahva pohjatyö. Nemin kanssa taas ei olla paljoa käyty raunioilla ja se häkeltyi kun haistoi ukon muttei ymmärtänyt missä se on. Omituiset ukot kun katoaa maan sisällekin!

Tänään käytin Nemin Sarkasella lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmätarkissa. Kauheassa paniikissa istuin odotushuoneessa kun Nemi oli röntgattavana... huh huh. A/B oli arvio lonkista ja terveet kyynärät. Silmätkin on edelleen terveet, vain ylimääräinen ripsi oli toisessa silmässä. Nyt sitten jännätään mitään kennelliitosta tulee tuomioksi, ikinä ei voi tietää... otin itselle kuvat levyllä vähän kuin varmuuden varalle

Mutta siis terve tyttö on, sanokoon liimanni mitä sanoo! JESSS!!!

Kiirettä piti koko viikon ja vielä tänäänkin mutta nyt vihdoin pääsi rauhoittumaan. Kohta saunaan ja sitten wienernougat-rasian kanssa telkkarin katselua.

Torstaina käytiin vielä hakumetsässäkin. Nemi oli vähän pihalla mutta Turbo pelitti hyvin. Nemi varmaan tekee nyt juoksua ihan tosissaan, malttaisi vielä ainakin muutaman päivän...

Yritin eilen aamupäivällä kuvata koiria joulutervehdystä varten, ajatuksena rivissä istuvat kauniisti kameraa kohti katsovat koirat

Eihän Nemi malttanut...ja Turbo otti syyt niskoilleen kuten aina

Hörhelöt sai kyytiä kun kyllästyin komentamaan ja karjumaan

Fox-papparainen varasti tänään ison palan kinkusta kun se oli ulkona jäähtymässä. Ei meinannut mokoma edes irrottaa otettaan siitä, no taisi olla liian vastustamaton tuoksu. Fox ei ole ikinä ennen varastanut pöydältä mitään vaikka houkutuksia on ollut. Pappa on sit ravannut vesikupilla vähän väliä tänä iltana.

Jäi kinkkua kyllä meille ihmisillekin ja muutakin ruokaa olin tehnyt ihan riittämiin. Jani ja Matilda sekä äiti olivat meillä syömässä hautausmaakierroksen jälkeen.

Nyt on tajuttoman väsynyt ja kipeä olo. Käsi ja niska ja vielä selkäkin tuli tautisen kipeiksi kaikesta siivoamisesta ja ruuanlaitosta. Käsi on täysin tönkkö, välillä vaan vihlaisee ja menee kuin sähköiskuja sormiin. Saa nähdä tuleeko siitä enää ikinä toimivaa, nyt se on kuitenkin huonompi kuin ennen leikkausta.

Takanpäällisen joulutunnelmaa

Valkeissa pahvilaatikoissa on edesmenneiden koirien tuhkat, alunperin oli ajatus haudata ne mutten jäiseen maahan paria ekaa pystynyt ja jäin odottelemaan ja nyt ne on kaikki rumissa laatikoissa takan päällä.

Sanoinpa sitten eilen itseni irti Kävin samantien viemässä "avaimen" ja parkkilätkän pois niin ei tarvi niitäkään muistella. Siitä ovesta kun viimeisen kerran astuin ulos alkoi suorastaan naurattaa!

Janin kanssa käytiin eilen joululahjanmetsästyksessä ja tänään piipahdin vielä kertaalleen. Huomenna on käytävä vielä, tänään loppui buranan vaikutus kesken shoppailun ja oli pakko lähteä kotiin.

Jossain välissä pitäisi ehtiä siivotakin, varmaan jätettävä perjantaipäivälle niin ei koirat ehdi ihan älyttömästi sotkea. Kinkku on jo jääkaapissa sulamassa, laatikot ostan valmiina eli paljoa ei tarvitse ruokapuolen takia hössöttää. Isoin homma varmaan meidän perinteinen hedelmäsalaatti, siinä saa taas kuoria ja pilkkoa ihan riittämiin.